maanantai 31. lokakuuta 2011

Uusista versioista.

Silmiini osui annianskun blogi, joka arvosteli Happoradion Jälkiä 2001-2011 -kokoelmaa melko jyrkin sanakääntein. Kokoelma oli kirjoittajan mielestä rahastusmielessä rakennettu hittipaketti, ja eritoten uudet versiot saivat haukkuja osakseen.

Kuten olen usein todennut, olen vähän tyhmä. Tällä kertaa siinä mielessä, että en malta olla kirjoittamatta jonkinlaista puolustuspuheenvuoroa. Onneksi elämme melko älyvapaassa maailmassa, jossa tällaisen blogin perustaminen hoituu sekunneissa, ja kaltaiseni tollot pääsevät tuulettelemaan aivopierujaan niin kuin haluavat.

Syy uusintaversioiden tekemiseen on tekijöiden itsensä jonkinasteinen tyytymättömyys alkuperäisiin äänitteisiin. Me teimme kokoelmalevyllemme uudet versiot kappaleista Sinä, Hitaasti ja Tomu vain ja ainoastaan siitä yksinkertaisesta syystä että halusimme tehdä ne uusiksi.

  • Sinän kesällä 2002 äänitetty versio on mielestämme tuotannoltaan aivan liian ähkyisä ja tukkoinen. Soitimme äänitysajankohtana ensimmäistä kertaa elämässämme oikeassa studiossa (Inkfish), ja jännitimme koko tilannetta niin paljon että olimme lähes täysin tuottajiemme armoilla.
  • Hitaasti perustuu Haapasalon ikivanhaan sävellykseen ja niin kuin kokoelmalevyn kansivihossakin kerrotaan, PK-elämien versio meni todella kauas kappaleen alkuperäisideasta. Sen version myötä myös kappaleen teksti muuttui yksiselitteisemmäksi rakkaustarinaksi, josta hävisi se ahdistavuus joka siihen oli tarkoitettu. (Sanoituksia ei ikinä pitäisi yrittää selittää mutta alkuperäisideassa ne "askeleet" viittasivat AA-kerhon kahteentoista askeleeseen.)
  • Äänittäessämme Tomua talvella 2005-2006 yritimme lähes koko studiosession ajan keksiä keinoja kasvattaa kappaletta loppua kohden sortumatta perinteiseen kitaravallihelvettiin. Emme taitamattomuuttamme onnistuneet. Noin vuodesta 2007 lähtien on ollut selvää, että kyseisen kappaleen pariin palataan vielä joskus ja kokoelmalevyn myötä siihen avautui tilaisuus. Tarpeettoman kitarajyräyksen lisäksi itseäni jäi vituttamaan Vuosipäivä-levyn version ensimmäinen kertosäe, jonka matalimpia ääniä en äänityshetkellä osannut laulaa. Vuosien keikoilla huutaminen on laajentanut äänialaani sen verran että nyt vuonna 2011 osuin myös niihin matalimpiin säveliin. Siis jälleen kerran syyt olivat itsekkäitä: halusin tehdä kappaleesta version, jossa laulan myös ensimmäisen kertosäkeen oikein.

Edellämainittuja kappaleita äänittäessämme tiesimme kyllä, että monet alkuperäisversioihin tykästyneet kuulijat eivät tule meitä kiittelemään. Totesimme kuitenkin, että eivät nämä uudet sovitukset mitenkään mitätöi alkuperäisversioita – ne ovat edelleen olemassa ja kuunneltavissa siinä missä ennenkin.

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole hyökätä annianskua tai hänen kritiikkiään kohtaan. Arvostelu on sallittua ja suotavaakin. Tuli vaan mieleen.