maanantai 31. lokakuuta 2011

Uusista versioista.

Silmiini osui annianskun blogi, joka arvosteli Happoradion Jälkiä 2001-2011 -kokoelmaa melko jyrkin sanakääntein. Kokoelma oli kirjoittajan mielestä rahastusmielessä rakennettu hittipaketti, ja eritoten uudet versiot saivat haukkuja osakseen.

Kuten olen usein todennut, olen vähän tyhmä. Tällä kertaa siinä mielessä, että en malta olla kirjoittamatta jonkinlaista puolustuspuheenvuoroa. Onneksi elämme melko älyvapaassa maailmassa, jossa tällaisen blogin perustaminen hoituu sekunneissa, ja kaltaiseni tollot pääsevät tuulettelemaan aivopierujaan niin kuin haluavat.

Syy uusintaversioiden tekemiseen on tekijöiden itsensä jonkinasteinen tyytymättömyys alkuperäisiin äänitteisiin. Me teimme kokoelmalevyllemme uudet versiot kappaleista Sinä, Hitaasti ja Tomu vain ja ainoastaan siitä yksinkertaisesta syystä että halusimme tehdä ne uusiksi.

  • Sinän kesällä 2002 äänitetty versio on mielestämme tuotannoltaan aivan liian ähkyisä ja tukkoinen. Soitimme äänitysajankohtana ensimmäistä kertaa elämässämme oikeassa studiossa (Inkfish), ja jännitimme koko tilannetta niin paljon että olimme lähes täysin tuottajiemme armoilla.
  • Hitaasti perustuu Haapasalon ikivanhaan sävellykseen ja niin kuin kokoelmalevyn kansivihossakin kerrotaan, PK-elämien versio meni todella kauas kappaleen alkuperäisideasta. Sen version myötä myös kappaleen teksti muuttui yksiselitteisemmäksi rakkaustarinaksi, josta hävisi se ahdistavuus joka siihen oli tarkoitettu. (Sanoituksia ei ikinä pitäisi yrittää selittää mutta alkuperäisideassa ne "askeleet" viittasivat AA-kerhon kahteentoista askeleeseen.)
  • Äänittäessämme Tomua talvella 2005-2006 yritimme lähes koko studiosession ajan keksiä keinoja kasvattaa kappaletta loppua kohden sortumatta perinteiseen kitaravallihelvettiin. Emme taitamattomuuttamme onnistuneet. Noin vuodesta 2007 lähtien on ollut selvää, että kyseisen kappaleen pariin palataan vielä joskus ja kokoelmalevyn myötä siihen avautui tilaisuus. Tarpeettoman kitarajyräyksen lisäksi itseäni jäi vituttamaan Vuosipäivä-levyn version ensimmäinen kertosäe, jonka matalimpia ääniä en äänityshetkellä osannut laulaa. Vuosien keikoilla huutaminen on laajentanut äänialaani sen verran että nyt vuonna 2011 osuin myös niihin matalimpiin säveliin. Siis jälleen kerran syyt olivat itsekkäitä: halusin tehdä kappaleesta version, jossa laulan myös ensimmäisen kertosäkeen oikein.

Edellämainittuja kappaleita äänittäessämme tiesimme kyllä, että monet alkuperäisversioihin tykästyneet kuulijat eivät tule meitä kiittelemään. Totesimme kuitenkin, että eivät nämä uudet sovitukset mitenkään mitätöi alkuperäisversioita – ne ovat edelleen olemassa ja kuunneltavissa siinä missä ennenkin.

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole hyökätä annianskua tai hänen kritiikkiään kohtaan. Arvostelu on sallittua ja suotavaakin. Tuli vaan mieleen.

8 kommenttia:

  1. Puolustus on käyttänyt puheenvuoronsa. Saas nähdä, älähtääkö syyttäjä takas. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan....

    VastaaPoista
  2. Ei tässä ole mitään syytä ryhtyä mihinkään väittelyyn, saati sotaan. Halusin vain kertoa, miksi olemme tehneet niin kuin olemme. Piis änd laav!

    VastaaPoista
  3. Hei kiitti! Ihan oikeasti! Ensinnä on jotenkin pakko kommentoida että en ois uskonut että nuoren - joskin aika vihaisen - naisen pelkkä blogiteksti saa tällaisen vastavedon/reaktion aikaan. Varsinkin kun kirjoittaminen on pelkkää amatöörimaista harrastelua.

    On pakko myöntää, että siihen suuntaan on nyt nostettava hattua, vaikken ehkä vieläkään niitä versioita sulata. On jotenkin "lohduttavaa" sekä rauhoittavaa kuulla vastaus ja vielä kirjallisessa muodossa siitä, miksi versiot tehtiin ja mitä tässä oli taustalla. Muuten olisin ehkä saattanut tulla jonkin keikan jälkimainingeissa örisemään kaljapöhnässä asiasta ja sen jälkeen kehdannut pyytää tietysti yhteiskuvat ja nimmarit. :)

    Tosiaan - mainitsit että kansilehdestä voi lukea myös perusteita, mutta itsehän kuuntelen/kuuntelin levyä lähinnä Spottarin kautta ennen ostopäätöksen tekemistä. Eli ei ollut käsillä koko lehdykkää eikä kyllä oikeastaan vieläkään ole.

    Mutta niin. En pidä tätä sodanjulistuksena, enkä aio tästä nokkiinikaan ottaa. Arvostan vastausta, ja pidän sitä enemmänkin lepyttelynä ja rauhanjulistuksena, kuin sotahuutona ja runtuna.

    Pitää vaan nyt toivoa, että nyt ei koko Happisfaniarmeija ole valmiina lynkkaamaan miuta, mikäli uskallaan naamaani jossakin näyttää. :D

    VastaaPoista
  4. Heh, nyt on Akilla kunnon valokuva itsestään: toi on sellanen "eniten v**uttaa kaikki"-kuva, aika pysäyttävä ilme sulla ;-D Kunhan kiusaan...
    En minä ainakaan vedä kookospähkinää kärsään kummankaan puolen mielipiteistä, edes tuosta arvostelevasta, vaikka Happoradiosta pidänkin. Olen aikuinen ihminen ja minusta jokaisella on oikeus mielipiteeseensä (jos se on sama kuin minun, ehhehee). Ymmärrän oikein hyvin Happoradion vinkkeliä asiaan, koska vuodet vierivät ja tietysti paitsi että solistin ääni muuttuu iän myötä, niin vanhempi materiaali voi alkaa juurikin tekijöistä kuulostaa hivenen, sanotaan nyt vaikka, väsähtäneeltä.

    On muuten Aki niin totta, että näitä blogeja voi väsätä käden käänteessä eri tarkoituksiin: mekin tulevat liiketalouden huippunimet väsättiin aikoinaan verkkokaupan kurssilla blogia tehtävien suorittamisista. Tosi luovaa...

    VastaaPoista
  5. Joo. Minunkin pitää lusikkani soppaan työntää. Ihan pakko.

    Minäkin olen analyyttisesti niitä uusia versioita kuunnellut ja tullut siihen tulokseen, että Hitaasti on nyt päässyt johonkin uuteen ulottuvuuteen. Se on kertakaikkiaan upea biisi (toki tykkäsin siitä aiemminkin, mutta nykyään se tuntuu ihan mahanpohjassa). Uudessa Tomussa on paljon hyvää, mutta on myös paljon sellaista, jota en siinä kaipaisi.

    Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin sitä mieltä, että työhän saatte tehä biiseillenne ihan mitä tykkäätte ko ne on teijän ja teillä on niihin näkemys. Ite olen rällyyttäny irkkumusaa vasta pari vuotta mutta voi sentään kuinka monia eri sovituksia niistä biiseistä on jo väännetty. Sehän tässä mussiikissa onki niin mukavaa, ko saa toteuttaa itteään. Nih.

    VastaaPoista
  6. Täältä muuten sitten pölähtää blogi joka maanantai niin kauan kuin juttua riittää. Kaksi seuraavaa maanantaita ainakin.

    Että kiitos vielä annianskulle alkusysäyksestä. :)

    VastaaPoista
  7. Pffffff. Jälkiä is a good edition, it's not just compilation of old songs, it's also a new stuff and it's kinda summation of band's 10 years life. It has a good fillin & design, so it can be a great present for anybody, who likes HR. It's absolutely worth those money it costs. Band's anniversary is a solid reason for making smth like that, so never mind.
    People all over Europe liked live and new versions of old songs & new ones very much, they're thankful for this collection.

    VastaaPoista
  8. Itseasiassa itelle tuli tosta kokoomalevystä vähä sellanen jaa plaah, pari uutta ja liuta vanhoja, en mä jaksa hommaa- fiilis mutta nykku luki nuo perustelut jotka uskon alta aikayksikön aidoiksi, niin alkokin kiinnostaa kys levy, ties vaikka haen samantein tänään. Noi miksi joku juttu tehdään pitäis aina muistaa kysyä eikä olettaa jotain, kun olettaa yleens väärin. Ei sillä jotta nyt just olisin asiaa kauhiasti pohtinut mutta sellanen "Njaah" häälähdys kävi. Olipa hyvä kun pistit Aki pystyyn tän blogin :)

    VastaaPoista