maanantai 12. joulukuuta 2011

Ihmisten hommaa.

Työmatka alkaa usein 15h ennen työvuoron alkua. Linja-autossa on aina liian kylmä, paitsi toukokuusta elokuuhun, jolloin on liian kuuma. Sadan kilometrin matkalla menee 20 litraa naftaa, saman verran öljyä ja yksi litra punaviiniä.

Matkalla voisi nukkua, jos malttaisi. Levon sijaan aika tulee käytettyä tyhjännauramiseen, tarinoihin joita kenenkään näiden hetkien ulkopuolella ei koskaan pitäisi kuulla. Ruoaksi on lihapiirakoita makkaralla, aina. Ja jokaiselta huoltoasemalta tulee ostettua agenttikahvi (iso), vaikka jo oksettaakin. Ei malta nukkua, ettei mene hyvät tyhjännauramiset ohi.

Joskus matkalla katsotaan televisiotakin. Vaihtoehdot ovat Velipuolikuu tai Jugistyle, kaikki muu on liian vaikeaa. Jokainen entuudestaan tuttu hokema toistetaan kymmeniä kertoja ja nauretaan kuin idiootit.

Tänään tehään pönttö! Oskarin arki! Se on minun vaemoni tuo!

Sitten päästään perille Johonkin.

Hotelleissa ei ole nykyään enää ihan niin yksinäistä kuin ennen, taskuissa kulkevat Internet-yhteydet auttavat. Jokaisella on silti ikävä jotain, ihmistä tai arkea. Taas olisi hyvä hetki tirsailla, mutta on käsittämätöntä kuinka nopeasti se "oho tässähän on vielä 9h keikkaan, ehtii nukkuu ja syödä ja vaikka mitä" -tilanne kääntyy muotoon "joko se pittää mennä?". Yleiseen säätämiseen menee tietty aina oma aikansa.

Mikä hotelli? Oliko ruokaa jossain? Ilmottakaa nyt saatana ne vieraslistalaiset! Jäikö miun pikkutakki bussiin? 

Sitten joskus myöhään, kun kunnon ihmiset katsovat viimeisiä tv-ohjelmia, siirrytään varsinaiselle työmaalle. Siellä meille tarjoillaan alkoholijuomia. Kuka sitä nyt selvitäpäin? Ilmassa on aina levottomuutta ja baarin puolelta kumisee Haddaway.

Ei tänne tuu saatana ketään! Onko meijän pakko soittaa tuo? Onko se nyt tasan kaheltatoista? Miks ne aina tuota Haddawayta?

Työvuoroja on kovin erilaisia, yleensä kaikki menee vähintäänkin kelvollisesti. Joskus homma tuntuu vähän jotenkin ahdistavan rutinoituneelta, homma toimii mutta itseä ja kansalaisia ei saada liekkeihin. Tällaisten työvuorojen onnistuminen mitataan jälkikäteen saaduilla kommenteilla - omilla muistoilla on taipumus kääntyä positiivisiksi jälkikehujen edessä. Joskus kaikki palaset loksahtavat paukahtaen paikoilleen, ilmassa on kyyneleitä ja naurua, käsiä ja jalkoja, raivoa ja rakkautta. Sen parempaa ei olekaan. Siihen hetkeen jää koukkuun.

Noin 70 minuuttia siihen menee, meidän hommaamme. Sitä seuraa väistämätön palautehetki. Kukaan ei haluaisi antaa eikä kuulla palautetta välittömästi suorituksen jälkeen, mutta aina niin kuitenkin käy. Sen täytyy olla jonkinlainen jännityksen laukeamisefekti.

Unohit sitten Ihmarin väliosan?! Ei oikein nuotti alkukeikasta löytyny?! Miten sie jo känniin kerkesit? En kuullu taas saatana mittään.

Töiden jälkeen juodaan yleensä alkoholijuomia. Nukkumaan mennään sitten kun on pakko, mielellään ei ollenkaan. Matkaa jatketaan joko seuraavalle työmaalle tai koteihin, joko unien jälkeen tai samantien varhaisaamun pimeydessä. Mikäli kotimatkalle lähdetään samoilla silmillä työvuoron jälkeen, alkavat lähes poikkeuksetta juhlat. Pimeyden keskellä kiitävä bussi on yksi maailman viihtyisimpiä juhlapaikkoja, silloin kun on juuri siinä seurassa kuin haluaakin olla.

Sitten kun paluumatkalla näkee kuinka viikon reissun uuvuttama rakas miksaaja tallustaa apein askelin kotipihaansa nuhjainen reppu selässään, jotenkin sydäntä kouraisee. Samalla iskee tunnesekamelska:

Onneks pääsee vähän kottiinsa tuokin poloinen. Tää reissu oli taas tässä höh. Onneks pääsen vähän kottiin miekin. Onneks parin päivän päästä taas mennään!

Työmatkan jälkeen menee kaksi-kolme päivää puolitehoisena, jotenkin työ- ja siviilimaailmojen välitilassa. Valvomisvaihe jää päälle ja uni ei tule silloin kuin siviilimaailmassa pitäisi. Kaipaan niitä aikoja, kun työmatkoja painettiin kaksi viikkoa putkeen ja sitten oltiin kaksi viikkoa kotona, vaikken ole niitä aikoja koskaan elänytkään.

Tämmöstä tää meidän homma on. Onnekkaiden ja etuoikeutettujen ihmisten hommaa.

9 kommenttia:

  1. :) Kiitos ihanasta ja valaisevasta tekstistä! Ootte te onnekkaita. Myönnän.

    VastaaPoista
  2. Tuollaisesta haaveilen... <3 Lukuun ottamatta alkoholia.

    VastaaPoista
  3. "Onnekkaiden ja etuoikeutettujen ihmisten". Aamen.

    VastaaPoista
  4. Nää kirjotat nii hyvi! :) kiva lukia näitä!

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Säätää säätää, kommenttia väärään kohtaan ensin, ANTEEKSI!!

    @Nalle Österman: olen tavannut kourallisen ihmisiä, joiden mielestä paljon keikoilla käyvä on selvä bändäri. No sepä hauska tietää, kapea on joillain meistä maailma... On paljon asioita, joita minä en tee vaikka keikoilla aikas paljon käynkin...
    Kommenttisi lienee tarkoitettu jonkinsortin sarkastiseksi heitoksi, mutta jää petti juuri altasi. Se on kaikki mitä vaivaudun kommentoimaan...

    VastaaPoista
  8. tollane reissaamine ois kivaa ! (: mut mietin vaa että jos teil on vaikka viikon ajan joka päivä keikkaa, etteks te kyllästy?

    VastaaPoista