lauantai 18. tammikuuta 2014

TOP 5: TV-sarjojen introt

Koska listojen tekeminen on hauskaa.



5. Weeds

Huikean sarjan huikean introbiisin Little Boxes on tehnyt Malvina Reynolds vuonna 1962. Hienosti on löydetty sarjan tunnelmaan näin täydellisesti sopiva ääni ja laulu. VAROITUS: Jää soimaan päähän todella tehokkaasti.



4. Dallas

Introbiisien kuningashan tämä on, vaikka vasta neljänneksi tämän tänään rankkaankin. Käytimme tätä vuosikaudet keikkojemme alkunauhanakin, nostattavampaa biisiä kun on vaikea keksiä. Tällä on toki jo kosolti nostalgia-arvoakin, viikon kohokohtahan se lapsena oli kun Dallas tuli telkkarista. Biisin on näemmä säveltänyt vuonna 1936 syntynyt Jerrold Immel. Että tiedätte sitten, jos joku kysyy.




3. Sopranos

Mielestäni historian paras tv-sarja, ja erittäin toimiva ja oikeaan tunnelmaan virittävä intro. Alabama 3:n Woke up this morning toimii helevetin hyvin. Yritimme käyttää tätäkin kertaalleen keikan alkunauhana, mutta ilmeisesti sitä ei tunnettu kovin hyvin kun kukaan ei tuntunut tajuavan että keikka oli alkamassa. Olen muuten menossa huhti-toukokuun vaihteessa taas New Yorkiin ja tavoitteena (jälleen kerran) olisi päästä pizzalle New Jerseyn puolelle tuohon alkukuvissa vilahtavaan Pizzalandiin. Saa nähdä saanko aikaiseksi.





2. Twin Peaks

Tämän voisi laittaa ykköseksikin mutta tänään näin. Ennen Sopranosia mielestäni ylivoimaisesti tv-historian paras sarja, ja joinain päivinä voisi olla listan kärjessä vielä nykyisinkin. Angelo Badalamentin kauniin uhkaavat harmoniat ja soundit eivät ole vanhentuneet tippaakaan ja tuon intron katsominen sykähdyttää vieläkin kerran kerrasta. Tv-sarjan introksi tämä on poikkeuksellisen pitkä mutta jotenkin sen vaan jaksaa aina katsoa.



1. Angels in America

Niin kaunis alkumusiikki että järki lähtee. Kananlihalla, pala kurkussa, mitä näitä nyt on. Säveltäjä näemmä leffamusiikkikonkari Thomas Newman, jonka musiikkia kuullaan myös mm. Green Mile ja Shawshank Redemption -leffoissa sekä Six feet under -sarjassa. (Ettäs tiedätte.)

Kuvitus ja musiikki ovat tässä niin täydellisessä symbioosissa että olo on valmiiksi pakahtunut kun itse näytelmä pääsee käyntiin. Ja tämä pitää katsoa ihan viimeiseen sekuntiin asti, siellä tulee vähän vilu. Tämän intron takia tuo patsas on nähtävä joka kerta New Yorkissa käydessä, mielellään useastikin.




Että näin. Ulkopuolelle jäivät harmillisesti ainakin Ihmemies ja Miami Vice ja ties mitä, mutta semmoista se on.

Tuli vaan mieleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti